Laskukauden avaus – ensimmäistä kertaa mäessä
Odottava tunnelma. Pian päästään jälleen mäkeen, talvi saa todellakin tulla!
On perjantaiaamu. Vaikka olen valmistautunut ennakkoon minua jännittää hieman, onkohan kaikki varusteet varmasti tallessa. Olen liikkeellä ajoissa. Jopa liian ajoissa, Zero Pointin ovi ei ole vielä edes avoinna. Pienen hetken päästä pääsen sisään.
Aistin paikan tunnelmaa. Puheensorinaa ja hymyileviä kasvoja. Paljon tuttuja, mutta vielä enemmän tuntemattomia. Kaikki yhteisellä asialla – käynnistämässä odotettua, uutta laskukautta. Ensimmäisten joukossa, todentamassa laskukauden avauksen ihmettä.
Jonotan hetken aikaa lippuluukulla. Vaihdamme samalla kuulumisia tuttujen kanssa. Pian on hissiliput kädessä, niiden myötä vaihdan monot jalkaan ja siirryn ulos.
Laskukaveri laittaa viestiä, ilmoittaa olevansa ihan juuri paikalla. Pian hän saapuu, innostus paistaa kauas kasvoilta. Lyömme kädet yhteen – nyt mennään, tästä tulee hyvä!
Hississä muistelemme menneen talven päätöslaskuja ja parhaita paloja. Näistä on aikaa jo viisi kuukautta. Koko kehossa kihelmöi, menneet muistot ja uuden odotus. Hyvä seura, hieno aurinkoinen päivä. Tämä on tässä lajissa juuri parasta.
Hissin yläasemalla hetki varusteiden virittelyä. Hieman haparoivat ensikäännökset. Rinne on hienossa kunnossa. Pian päästelemme menemään jo vauhdilla. Tätä on ollutkin jo ikävä.
Tunnin päästä olemme juhlistamassa kauden avausta afterilla. Munkki ja kaakao toimivat tarkoituksessaan täydellisesti. Toiminta on ohi, kroppa rauhoittuu. Mieli viipyilee kauden avauksen odottavassa tunnelmassa. Mitähän kaikkea talven mittaan on vielä luvassa?
