Lasten Levi – Ihan huippua

Mitä lasten kannattaa Levillä tehdä? Salaisuutensa kertovat Levillä asuvat Aleksi ja Laura.

SINISET NÄKÖALAHISSIT humisevat hiljaa suhatessaan Levitunturin länsirinnettä ylös ja alas. Alppihiihtoa harrastaville Laura Juntuselle, 9, ja Aleksi Erkkilälle, 10, hissi on niin tuttu, etteivät he kiinnitä siihen huomiota. Sen sijaan sateen kastelemasta rinteestä löytyy elokuussa paljon muuta kiinnostavaa. 

- Onko noi savusieniä, Laura kysyy ja osoittaa ryppäässä kasvavia tuhkeloita. 

Aleksi testaa heti ja polkee jalalla sienet rikki. Ilmaan pöllähtää hento tuhkapilvi. 

- On! 

Kolmasluokkalainen Laura ja neljättä luokkaa käyvä Aleksi ovat luvanneet kertoa, mihin Leville matkaavien lasten kannattaa suunnata. Ei kauas, sillä nyt ollaan jo hauskan tekemisen ytimessä! 

GONDOLI

GONDOLIN ALUEEKSI kutsutaan tätä Gondoli2000-hissin ympärillä olevaa aluetta, josta löytyy Activity Park. Alueella on esimerkiksi seikkailupuisto, lasten liikenne- ja leikkipuisto sekä leikkipaikkoja. 

- Kiipeilytelineessä on kivempi kiivetä kuin puussa, ettei kädet aukea eikä käsiin tule tikkuja, Laura sanoo. 

Pian hän kuitenkin jo roikkuu rinteen reunassa olevan männyn paksussa rungossa ja seuraavaksi seisoo käsillään puuta vasten. Molemmat lapset tykkäävät leikkiä metsässä kavereiden kanssa, yleensä piilosta tai puuhippaa, jossa juostaan aina seuraavan puun luo turvaan. 

Lapset luettelevat, mitä kaikkea muuta gondolin alueelta löytyy: jalkapallokenttä, koripallokenttä, tenniskenttä, skeittiparkki, minigolf, frisbeegolf... 

- Minä olen kokeillut niitä kaikkia, Aleksi kertoo. 

Molempien suosikki on skeittiparkki, jossa Aleksi viilettää usein maastopyörällä ja Laura rullaluistimilla. Lumettomana aikana he saattavat myös pyöräillä rinteessä, ja aika usein heidän alppihiihtotreeninsä alkavat lämmittelyllä leikkipuistossa. 

- Tekisinkö kärrynpyörän, Laura kysyy. 

Aleksi epäilee, että terävä kivikko sattuu käsiin. 

- Tein jo, Laura sanoo keinahdettuaan kevyesti ympäri. 

LEVITUNTURI

TUNTURIMAISEMIIN eivät kyllästy edes paikalliset, ja Laurasta ja Aleksista on hauskaa käydä perheittensä kanssa huipulla kävelemässä. 

Kodassa paistetaan usein makkaraa, Laura sanoo. 

Aleksi vinkkaa, että tunturin laella on hyvä ravintola, Tuikku, josta saa kaikkea hyvää, esimerkiksii pepperonipitsaa ja munkkirinkeleitä. 

- Tunturissa kävellessä voi samalla myös leikkiä. On kivaa leikkiä jotain eläintä, vaikka poroa, Laura sanoo. 

- Tässä gondolin alueella niitä on tosi paljon, Aleksi kertoo. 

Vaikka vapaana kulkevia poroja näkee Lapissa usein, niiden näkeminen läheltä on Laurasta aina jännittävää, koska niillä on niin isot sarvet. 

- Kerran oltiin mummon ja papan kanssa golfaamassa, Aleksi kertoo. 

- Kun minun siskoni oli lyömässä, siihen eteen tuli poro, joka oli menossa purolle juomaan. Kun sisko löi palloa, poro juoksi karkuun. 

Laurallakin on monta porojuttua. 

- Kun minun siskollani oli triathlonkisat ja ne juoksivat rinnettä ylös, veljeni laittoi tunturin laella huvin vuoksi musiikin soimaan. Porot oli tykänneet siitä musiikista, Laura kertoo ja alkaa nytkyttää päätään. 

- Minulle tulee aina mieleen, että siellä ne heiluttaa päätä ja tanssii! 

RINNE

LAPSET JUOKSEVAT rinteen puisella hyppyrillä. Aleksi kertoo laskeneensa siitä talvella suksilla. 

- Tämä on paljon loivempi talvella. 

Aleksi ja Laura kuuluvat Levi Ski Clubiin ja treenaavat alppihiihtoa 3–4 kertaa viikossa, joskus enemmänkin. Sen lisäksi Aleksi harrastaa jalkapalloa ja salibandya, Laura hiihtää, juoksee ja pyöräilee. 

Aleksi on lasketellut 5-vuotiaasta, Laura 6-vuotiaasta.

- Kun aloittaa, ensin pitää mennä vain ihan hiljaa aurassa alas. Kun oppii vähän, voi mennä niin, että sukset vähän luisuu. Kun oppii kunnolla, voi mennä kovaa, Aleksi kertoo. 

Molempien mielestä alppihiihdossa parasta on vauhti. 

- Minä osaan laskea laudallakin, mutta silloin saatan törmätä sivuverkkoon ja jäädä sinne kiinni, Laura kertoo ja nauraa. 

Nyt rinteen reunasta löytyy jotain ihan muuta. 

- Hei puolukoita!