Levin elämykset – Kaarnan kosketus

Puun halaaminen tyhjentää pään ja täyttää rauhalla.

– METSÄ ON OLLUT MINULLE pienestä asti maaginen paikka. Ala-asteella menin opettajani luo kämmen suljettuna ja pyysin katsomaan. Avasin kämmeneni, ja opettaja kysyi, että mikä siinä on. Keiju, minä vastasin. 

En enää näe kirjaimellisesti keijuja, mutta tunnen metsän voiman. Minulle puut ovat eläviä olentoja. Tunnen että ne ovat samaa kuin minä, että niissä virtaa sama elämä. 

Puuta kannattaa lähestyä hitaasti, puiden olemisen rytmi on hitaampi kuin ihmisen. Voit tervehtiä puuta, painaa poskesi sitä vasten, kuunnella, nuuskia tai tunnustella puun pintaa: uurteista kaarnaa, karvaista naavaa. 

Puut ovat erilaisia hahmoja. Joku voi muistuttaa vanhaa miestä, joku nuorta hippityttöä. Itse saan puista energiaa. Kun halaan puuta, tuntuu kuin halaisin ystävää.

Riitta Raekallio-Wunderink, Halipuu