Tunne Levi – Hiljaisuuden ihme

Et tarvitse sanoja. Maisema kutsuu sinut osaksi avaraa rauhaa, joka kumisee kiveliössä. Ketään toista ei ole kuulemassa. Hetki on yksin sinun. 

Vesi tyynnyttää mielen aallokot

Järven rannalla on huumaavan hiljaista. Korvat virittyvät hienovaraisille äänille. Ne tavoittavat honganlatvusten ikilaulua, muurahaisten kuhinan pesän pinnalla, kaukaisen tunturipuron solinan. 

Arjessa melu lisääntyy koko ajan. Olemme niin tottuneet ääneen, että hiljaisuutta voi olla vaikea sietää. Pohjoisen hiljaisuus ei hyökkää. Se kutsuu rauhoittumaan. Levillä pieni hyttysen ininäkin tuntuu rentouttavalta. 

Sateen ropina, puron solina tai melan lempeä loiskahdus peilityynellä pinnalla. Veden hienovaraisilla äänillä on rauhoittava voima. Moni kokee elämässä paineita suoriutua ja onnistua. Veden äärellä voi hellittää kontrollista ja vain ottaa vastaan. Kaikkien vastausten ei tarvitse tulla itsestä.

Kuuntele hiljaisuutta välillänne. Syntyy yhteys, joka kantaa vuosien päähän. Puhutte samaa äänettömyyden kieltä.  

Muutos vaatii pysähtymistä

Porokellon kilinä. Nuotion räiske. Sammaleen maiskahtava ääni jalan alla. Pitkospuiden narahdus. Kiukaan pehmeä sihinä. Huskien ulvonta kirkkaan tähtitaivaan alla. Revontulien rätinä ja pakkasen terävöittämän maiseman pauke. Tunturituulen huokailu. Kuukkelin siipien suhina. Kisamontusta kantautuva kannustushuutojen kuoro. 

Pysähdy ja huomioi ympärilläsi olevat äänet. Hengitä ja aisti hetket äänettömyyden rajoilla. Hiljaisuudessa ei tarvitse koko ajan olla valppaana ja odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Hiljaisuuden rajaksi katsotaan 30 desibeliä. Se vastaa kuiskausta. Lapin maaginen hiljaisuus kutsuu lepäämään. 

Tunturituuli. Kun ratas pysähtyy, puhuri kuiskii tunturien ikiaikaisia salaisuuksia. 

Kipunoivat ideat. Hiljaisuus on keino johdatella aivot vapaan harhailun hedelmällisille poluille. 

Huomenta! Kylä hiljenee, mutta ei vaikene. Aamun ensi tunteina vain aurinko lyö leikkiä rauhoittuneilla pihoilla.